Joensuun Seudun Diabetes ry
Kalevankatu 23 C
80100 JOENSUU
info(at)joensuundiabetes.fi
puhelin: 045 235 1600
Joensuun Seudun Diabetes ry
Kalevankatu 23 C
80100 JOENSUU
info(at)joensuundiabetes.fi
puhelin: 045 235 1600
10.2.2012
Musikaaliretki Imatran teatteriin la 21.4.
Lue lisää »
10.2.2012
Luento uuden TH-lain vaikutuksesta diabeetikon elämään to 22.3.
Lue lisää »
8.2.2012
Äijäpäivä Joensuu Areenalla la 17.3.
Lue lisää »
16.1.2012
Perhepäivä Joensuu Areenalla su 26.2.
Lue lisää »
Syyskokouksen satoaTorstai 24.11.2011 klo 22:07 - Leena Reinikainen
|
Lapsellani on vain diabetesKeskiviikko 17.8.2011 klo 16:19 - Hanna Repo
Eräänä erityisen heikkona hetkenä viime keväänä testasin Diabetesliiton kohtauspaikan diabetes ja lapset -foorumin. Kirjoitin katkeruutta tihkuvan kommenttipuheenvuoron aiheesta ”lapsellani on vain diabetes”. Keskustelupalstat aiemmin kaukaa kiertäneenä yllätyin huomatessani, että palstalla käy valtavat määrät ihmisiä ja että kirjoitelmani tavoitti kesän kuluessa lähes 1800 lukijaa. Vielä suuremmin yllätyin, että monet lukijat vaivautuivat vielä kommentoimaan kirjoitustani omien kokemustansa valossa! Olen selvästikin aliarvioinut keskustelupalstojen voiman vertaistukea tarjoavana foorumina. Tämän ajatuksen siivittämänä liitän alle alkuperäisen vuodatukseni – ehkä se herättää joissakin teistä diabeetikkolasten vanhemmista tuttuuden tunteen tai vaihtoehtoisesti helpotuksen huokauksen, kun jollain menee heikommin kuin teillä... ”Harva se päivä kuulee tutuilta ja puolituntemattomilta kommentteja tyyliin: -Ai, lapsellasi on siis VAIN diabetes! Vai vain! Eipä taida moni tietää, mitä elämä diabeeteslapsen perheessä on. Ainaista huolta. Taustojen varmistelua. Kyselyä olosta ja sokereista kiusaksi asti. Valvottuja öitä. Kaverisuhteiden ylläpitoa, ettei lapsi tipahda sosiaalisesta kelkasta diabeteksen vuoksi. Paniikkia, kun lapsi ei vastaa puhelimeen. Itsesyytöksiä vanhempana, kun en päästä lastani suoraan koulusta kaverin luokse (= olen liian huolehtivainen). Itsesyytöstä vanhempana, kun päästän lapseni vierailulle (olen liian huoleton). Valvomista kotona, kun lapsi on kaverin luona yökylässä. Hampaiden kiristelyä, kun pitää rautalangasta vääntää ohjeita lähipiiriä tai koulua varten. Hypojen pelkoa. Saavuttamattoman hoitotasapainon metsästystä. Lapsen kuolemanpelon kohtaamista. Hoitoväsymystä, kun mielettömästä yrittämisestä huolimatta pitkäaikainen sokeri vaan jatkaa kohoamistaan. Yhtä mittausta, pistosta ja kirjaamista - tai niistä rankuttamista. Preppausta ja tukemista. Jaksamista. Ja syyllisyyttä.”
Hanna, jonka 9-vuotiaalla pojalla Jessellä diagnosoitiin diabetes 1/10, on yksi Joensuun Seudun Diabetes ry:n perhekerhon vetäjistä. |
Ystävänpäivänä puhuttiin diabeteksestaMaanantai 14.2.2011 klo 22:16 - Leena Reinikainen
Tilaisuus avasi keskustelusarjan, jossa kevään aikana arkimaanantaisin kutsumme toimistolle mielenkiintoisia vieraita keskustelemaan diabeetikon arjesta ja arkea helpottavista asioista. Kevätkaudella puhutaan muun muassa liikunnasta, hiilihydraattien laskennasta, opastetaan verensokerimittareiden käytössä, kerrotaan diabeteslääkkeistä, lääkkeiden yhteisvaikutuksista sekä opastetaan venäjänkielisiä maahanmuuttajia löytämään hoitopolut. Nähdään! |